Missä on rauhaa?

Kirjoittanut Eino Leino


En rauhaa tunne sielussain,
en rauhaa tunne missään.
Mä vaikka onnee nautitsen,
se rauhattuutta lisää.
Mä raamattua katselen
ja luen hartahasti,
vaan aatteet minun kiitävi
maailman ääriin asti.
Ei elontiellä rauhoa
mun tunne raukan rinta.
Se riehuu, kuohuu, myrskyää
kuin valtameren pinta.
Mä raukka kuinka unhotin
tuon kirkon, rauhan lähteen?
Ehk’ rauhan siell’ saa sieluni:
mä sinne heti lähden.
Mä kirkkoon käynkin kuulemaan
kuin kaunihisti siellä
tuo pappi saarnaa: »Parannus
tehkäätte elontiellä!»
Hän meille kertoo taivaasta,
ilosta autuoiden,
ja kertoo ihanuudesta
hän taivaan asunnoiden.
Ei tuosta sielun’ rauhaa saa,
ei ymmärrä se tuota:
pois kävelen mä kirkosta,
pois kirkon papin luota.
Tuo aatos mulle selveni,
kun kuoli oma kulta.
Mailmassa mulla rakkahin
men’ tuonne hautaan multa.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.