Mirrin uni

Kirjoittanut Alli Nissinen


Pikku mirri, viirusilmä,
nurmikolla nukkuu,
käki koivun latvuksessa
vieressänsä kukkuu.
Päivä paistaa heleästi,
pääsky piiskuttavi,
itikaiset inisee ja
paarmat parajavi.
Mirri mielin vetelevi
ihanata unta;
näkee talvipakkasta ja
hyvin paljon lunta.
Kuulee hiiren ripinätä
aitan sillan alta...
Nauramatta unissaan ei
mirri olla malta.
Tassuansa nuolaisevi
miellä makealla.
– Silloin herää mirri parka
kesäkoivun alla.
Oikaisevi tassujansa,
päätä pientä puistaa!
Talven kylmän kamalaksi
mirri parka muistaa.
Nurmikolle istahtavi,
silittävi päätä;
ihailevi itikoita
sekä kesäsäätä.

Runolukemisto »Pieni helmivyö», 1895.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.