Mirrin uni

Mirrin uni Kirjoittanut Alli Nissinen

Pikku mirri, viirusilmä,

nurmikolla nukkuu,

käki koivun latvuksessa

vieressänsä kukkuu.

Päivä paistaa heleästi,

pääsky piiskuttavi,

itikaiset inisee ja

paarmat parajavi.

Mirri mielin vetelevi

ihanata unta;

näkee talvipakkasta ja

hyvin paljon lunta.

Kuulee hiiren ripinätä

aitan sillan alta...

Nauramatta unissaan ei

mirri olla malta.

Tassuansa nuolaisevi

miellä makealla.

– Silloin herää mirri parka

kesäkoivun alla.

Oikaisevi tassujansa,

päätä pientä puistaa!

Talven kylmän kamalaksi

mirri parka muistaa.

Nurmikolle istahtavi,

silittävi päätä;

ihailevi itikoita

sekä kesäsäätä.

Runolukemisto »Pieni helmivyö», 1895.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.