Minna Canthin kirje Hilda Aspille 18.6.1887

Minna Canthin kirje Hilda Aspille 18.6.1887. Kirjoittanut Minna Canth

Kuopiossa 18.6.1887.

Rakkahin!

Ensi postissa sinulle lähetän manuskriptin. Rupea kääntämään alkulausetta ja kysy Ruudilta, jos hänellä vielä on tallessa se kirja, johon minä sen olin jo kääntänyt. Edlund suostuu. Mutta hän tahtoo manuskriptin sen mukaan kuin vaan suomennetuksi saadaan. Sillä hän aikoo antaa ens. osan tulla ulos viidessä vihkossa. Ja jos tämä ensimmäinen osa vaan menee kaupaksi, hän yhtämittaa kustantaa kaikki muut. Saat siis työtä, joka tulee jotakuinkin hyvin palkituksi sekä rahan että kunnian puolesta. Ja minä iloitsen, että sain tilaisuutta olla sinulle apuna tässä suhteessa. Brandesille lähetän kirjeen tässä postissa, jossa rauhoitan häntä sen puolesta, ettei lyhennyksiä eikä poisjättöä tehdä. Niin kuin näet, alkoi Anni korjaamalla kirjoittamaan uudestaan käännöstäni. Pyydä nyt Erkkoa myöskin katsastamaan läpi ja neuvottele vaikeimmissa kohdissa hänen kanssaan. Toivon sinulle onnea ja voimia.

Oliko hauska laulujuhlassa? Tapasitko Jussi Brofeldtin ja mitä meinaili hän? Ja tapasitko Castrenia ja mitä hänestä pidit? Olen ihaillut hänen kirjoitussarjaansa Keski-Suomessa. Se oli miehekäs ja voimakas ja jalo. Hän esiintyi siinä järkähtämättömänä aatteensa vastustajaa kohtaan, puolusti itseään taitavasti ja maltillisesti. Lopuksi hän esiintyi syvästi tuntevana, rehellisenä ja ylevämielisenä ihmisenä. Mielestäni tuo kirjoitus-sarja pitäisi antaa ulos broschyrinä, sillä Keski Suomi ei kumminkaan leviä niin laajoihin piireihin.

Olen ruvennut tutkimaan Indialaista teosofiaa. Se oikein hurmaa minua. Ajattelen sitä yötä, päivää. Ja tiedän nyt, miksi olen eroava ihmisistä. Henkeni se on joka sitä vaatii. Ensi syksynä jään tänne yksinäisyyteen. Silloin aion syventyä oman sieluni syvyyksiin ja katsella, mitä siellä on. (Ellet nimittäin tule sitä estämään.) Aion »sanoa ylös» tuttavuuden koko maailman kanssa, olla kuin vieras vieraiden keskellä. Ja mitäpäs minä enää maailmalta haluaisinkaan.

Yliopiston jumaluusopin professori oli Kuopion kandidaatteja tutkittaessa kysynyt heiltä ovatko antaneet minun turmella itseään ja kutsunut minua »en fräck qvinna». Colliander kuuluu tuon professorin nimi olevan.

Kyllä saan jo vähitellen ruveta tyytymään. Kun 1. Helsingin kirkoissa varoitetaan seurakuntaa minusta, kun 2. Yliopiston professorit antavat arvonimen »rietas nainen» ja kun 3. ne, jotka ovat oppineet likemmin tuntemaan, kuvaavat juorujen jumalattareksi, niin alkaa tuo jo riittää. Laskut selvänä maailman kanssa! Emme tule toisiamme kaipaamaan.

Vähin odottelen teitä tänne laulujuhlasta. Vaikka oli eilen vielä ja toispäivänä niin vaihteleva ilma, että se mahdollisesti teitä esteli.

Terveisiä vanhemmillesi ja sisarillesi ja kaikille!

ystävyydellä

Minna Canth.

Manuskripti tuleekin tässä postissa, niinkuin näet.

Lähde: Canth, Minna 1944: Kirjeitä vuosilta 1860–1897. Toimittaneet Irja Harmas, Greta Thesleff, Helle Kannila ja Hilja Vilkemaa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.