Minä

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Mun näkeväs ja tuntevasi luulet,
kun katsot tähän silmään himmeään,
kun näät tään nöyrän, kumartuneen pään,
nää mykät, väsyneet ja kuivat huulet.
Kuin tyhjiin oksiin puhaltaisi tuulet
tai sade valittaisi syksysään,
sun ääni tää saa kylmään ikävään.
Mut mua et, vain varjoani kuulet.
Mik’ikään mullan syvyydestä herää,
sen multa jälleen uumeniinsa kerää,
kun ajan vuo on vaaksan lainehtinut.
Siks ällös katso tyhjiin silmihini!
Nää kenttäin vihreys ja taivaan sini,
nää silmäis ihanuus – nää siinä minut!


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.