Minä (Sarkia)
Minä Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Mun näkeväs ja tuntevasi luulet,
- kun katsot tähän silmään himmeään,
- kun näät tään nöyrän, kumartuneen pään,
- nää mykät, väsyneet ja kuivat huulet.
- Kuin tyhjiin oksiin puhaltaisi tuulet
- tai sade valittaisi syksysään,
- sun ääni tää saa kylmään ikävään.
- Mut mua et, vain varjoani kuulet.
- Mik’ikään mullan syvyydestä herää,
- sen multa jälleen uumeniinsa kerää,
- kun ajan vuo on vaaksan lainehtinut.
- Siks ällös katso tyhjiin silmihini!
- Nää kenttäin vihreys ja taivaan sini,
- nää silmäis ihanuus – nää siinä minut!
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.