Mimosa ja reseda.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Terävä Sohvi, runoniekka seuranaan,
läks kasvihuonehesen katsomaan.
Kummankin Intian kun siellä lukuisia
hän kasveja nyt katsastaa,
ihmeisiä tai ihania,
koskettaa kätönen keveä mimosaa.
Kas, yrtti nyökkää kaunoisesti,
se hellät tunteet näin ilmaisee – valheisesti.
«Kas,» lausui runoniekka, «kuva kainouden!»
«Niin,» vastas Sohvi, ilkkuisesti hymyten,
«kaunoisen kainouden! Ken tuot’ei tunnustaisi
arvoiseks ihailun, min saa ja – halajaisi?»
Samassa tuntevat he lemun suloisan
tuhannet suloiset muut lemut voittavan.
Noin mikä hajahtaa? Ei korea tuo tuolla,
ei tuokaan pöyhkeä, ei etummainenkaan.
Ja Sohvi, runoniekan kanssa kulkeissaan,
seisahtui ihmeissään vihdoinkin syrjäpuolla:
heit’ ihastuttava, kas, reseda on vaan;
se lemun levitti niin kauas, kuin vaan voi,
ja muiden lemuhun sen sekoittua soi.
Noh! huusi Sohvi, tosiaan,
kas, toinen kainouden kuva!
Katseensa laski runoniekka vaijentuva.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.