Mikko Pirhonen (muistokirjoitus)

Mikko Pirhonen

Kirjoittanut anonyymi


Tämän kuun 17 p:vän iltana vaipui Kuopion kuummesairaalassa kuolemaan kansakoulun opettaja Mikko Pirhonen parhaassa miehuuden ijässä. Vainaja oli jo useita vuosia sairastanut kovaa vatsakatarria ja äkkiarvaamatta aikaisin keväällä sai hän kovan verensyöksyn keuhkoihin, joka kovien kärsimysten jälkeen lopetti hänen elämänsä päivät.

Mikko Pirhonen oli syntynyt 14 pnä huhtik. 1873 Hiitolan pitäjässä. Käytyään Sortavalan seminaarin tuli hän apulaisopettajaksi Kuopion kansakouluun 1895, väkinäiseksi nuoremmaksi opettajaksi 1897 sekä sai valtakirjan virkaan 1901. Etevänä ja hyvä sydämisenä opettajana hän pian saavutti oppilailleen suosion ja luottamuksen. Heikosta ruumiillisesta terveydestä huolimatta hän uhrasi paljon aikaa ja vaivaa syventyäkseen aikamme eri kysymyksiin perinpohjin, piti sitä yhteisen edun korkeimpana silmämääränä. Heti paikkakunnallemme saavuttuaan yhtyi hän raittiusrientoihin ja sittemmin työväen liikkeesen. Hän oli ainoa paikkakuntamme opettajista, joka ymmärsi, että kansan opettajan – kasvattajan – velvollisuuksiin kuuluu, ei ainoastaan ne määrätyt opetustunnit mitkä opettajan on välttämättä tehtävä, vaan, että opettajan velvollisuus on, ja ihmisenä työskenneltävä kansamme sekä henkisen, että taloudellisen aseman kohottamiseksi. Uutterana ja kykenevänä työmiehenä vaikutti hän tuntuvasti työväen liikkeen hyväksi, ja jätti riveihimme aukon, joka toistaiseksi pysyy täyttämättä. Kaupunkimme valtuustoon kuului hän tämän vuoden alussa ja oli siellä ainoa työväen edustaja, joka käsitti kansan aseman ja tahtoi työskennellä yhteistä hyvää silmällä pitäen. Monien tehtävissä ohella toimi hän työväenyhdistyksen puheenjohtajana jo pitemmän aikaa kuolemaansa asti.

Uupumattomalla työntekijänä toimi Pirhos-vainaja myöskin kirjallisella alalla. Paikkakuntamme, syntymäseutunsa ja muukin Suomen sanomalehdissä nähtiin häneltä usein hyvin harkittuja kirjoituksia. Hänen kirjoittamiaan on m. m. näytelmäkapp. ”Aatteen voima” ja ”Mestari Muikkunen”, joita seuranäytäntöinä on ahkeraan esitetty.


Tämän kuun 21 pnä klo 8 i.-p. Mikko Pirhosen maalliset jäännökset kätkettiin maan poveen. Surusaatto lähti kuumesairaalasta, jalan kulkivat työväenyhdistys ja Puijon nuorisoraittiusseuran jäseniä. Hautausmaalle saavuttua alkoi kulkue hiljalleen astua hautaa kohden vainajan parin virkatoverin ja työväenyhdistyksen jäsenten kantaessa ruumisarkkua. Haudalla lauloi V. P K. mieskööri ”Mä kuolon tietä kuljen vaan”. Pastori J. Wallin piti ruumissaarnan, kertoi m. m. minkälainen mielentila hänellä oli viime hetkellä, jolloin ruumiin voimat olivat jo lopussa, sekä toimitti ruumiin siunauksen. Mainittu kööri lauloi vielä ”Aalloista meren kuohuvan” ja ”On eloni vaan kuin lainonen”.

Kuopion kansak. tarkastaja, maisteri O. A. F. Lönnbohm astui haudan partaalle ja tulkitsi vainajan lyhyttä mutta sisältörikasta elämää, mainiten m, m. Pirhos-vainaan innostuttavasta työstä kansakoulu alalla ja siitä hellyydestä, jota hän aina osoitti oppilaitaan kohtaan. Puhuja toivoi, että vastaisuudessa perustettaisiin vainajan muistoksi stipendirahasto varattomia kansak. oppilaita varten. Lopuksi laski tarkastaja seppeleen työtoverien ja ystävien puolesta.

Vainajan ensimäinen opettaja V. Koskela laski seppeleen kotikunnaitten katajista, jossa luettiin:

Mikko Pirhoselle
Viimeinen lämmin tervehdys
Omaisilta Hiitolassa.

Kirvesmies T. Lapveteläinen puhui vainajan työstä työväenliikkeen ja työväenyhdistyksen hyväksi ja laski seppeleen, jonka nauhoissa luettiin:

Mikko Pirhoselle
Ijäti elää vainajan muisto kärsivän köyhälistön sydämissä.
Kiitos työstäsi oikeuden, totuuden ja veljeyden taistelussa.
Kuopion työväenyhdistys

Puijo-nuorisoraittiusseuran puolesta laski seppeleen J. Laakkonen, nauhoissa oli:

Esimiehellensä!
Oli valona nuorison elos ja työs,
Olkoon kirkkahin iiäisyys-aamusi myös.
Nuorisoraittiusseura ”Puijo”.
Jumala palkitkoon työsi taistelussasi täällä oikeuden totuuden puolesta.

Äänettöminä laskivat seppeleitä lukuisat ystävät.

Lopuksi puhui haudalla kirjansitoja P. J. Mömmö sattuvin piirtein aatetoverin muistoksi.

Työväenyhdistys palasi haudalta yhd. talolle järjestetyissä riveissä. Talolla vaihdettiin mielipiteitä vainajan muistoksi.


Lähde: Työmies 27.6.1904.