Miihkalniemi

Miihkalniemi. Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Ken viskoo tuoksuja valmujen?

Ne tulvaa sierainkaariin

ja luomiin silmäin raukeiden.

Saan kohta jo unien saariin.

Univalssia harmaat hyttyset

ne tanssivat kattoni alla.

Niin sulosti sammuu päivyet

kesämajani kukkulalla.

Joku unosen aaltonen ailahtaa

ja kuiskii ”hyviä öitä”.

Sydän muistaa jotain laulajaa,

unin haastanen höperöitä:

olet kirkkain poikia Apollon,

siks veljeni sinua lemmin!

Sinä uskot unia auringon

yhä laulain sointuisemmin.

Vielä silmäni auon ja huokaisen:

myös rukoilla, iltani, muista:

oi, elämä kumma ja kultainen,

serenaadiin suruni suista!

Taas unosen aaltonen vierähtää,

ne velloo uudet ja uudet – –

ne soutaa yli – en totta nää –

vain uneni satujen suuret.

Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.