Mihin suuntaan?

Mihin suuntaan? Kirjoittanut Lauri Soini

Orot niityllä hirnuvat korskuen,

palo mielemme viehtävi sinne.

Me lentäen riennämme ratsaillen

ja kiidämme kilvaten, riemuiten –

mut minnekä, minnekä, minne?

Oi, vielähän taistelutantereet

ovat taatoilta tallella meille!

Ja vielähän viettävät mantereet

ja vielähän viehtävät välkeveet

sydänsyitämme uusille teille!

Koko kansan me tahdomme kohottaa

hyvän, oikean kukkuloille!

Sen mieli ja kieli kun vapaaks’ saa,

Se suurena kuorona kohahtaa

sopusointujen soitelmoille!

Koko kansan me nostamme oikeuteen,

joka miehen naisen ja lapsen!

Me kutsumme hellään veljeyteen

ja vapauteen tasa-arvoiseen

joka nuoren ja harmaahapsen!

Tätä työtä me tyynenä toimimme,

joka tointamme harkiten tarkoin.

Mut muutakin vaativi sentään se:

sydän-intoa, tarmoa tahdolle,

kiven rouhua vahvoin harkoin.

Työ itse se tarmoa kasvattaa

ja kansassa kasvun voimaa.

Mut kerta kun työmme valmiiks saa,

ei ole ken väärästä vaikertaa

ja sorrosta veljeä soimaa.

Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.