Mihin kelpaa työmies?
| Mihin kelpaa työmies? Kirjoittanut anonyymi |
- Teki mieleni minunkin
- Vähän runolle ruveta,
- Kynätyohön työnnätellä,
- Vaikk’ on kankia käteni,
- Jäsenet on jäykät mulla,
- Etten kilvan kirjuriksi
- Taida sanan takojaksi
- Kyvetä tällä kynällä,
- Pienosella pistimellä
- Johon ei sormet somasti
- Suju, jäykät jäseneni,
- Kun on kaikki kangistunut,
- Rutistunut ruunun töissä.
- Tuosta nyt sanon sanasen
- Laulan tässä pienen laulun,
- Mihin kelpaa kehnompikin
- Väki vähäkin varanen?
- Työmies pellot perkkoaapi,
- Työmies korvet kolkot saapi
- Viljaviksi vainioiksi,
- Heliöiksi heinämaiksi,
- Joista vilja viitakkeilla
- Elo siro sirppilöillä
- Leikatahan, laitetahan
- Ihmisille runsas riista.
- Siitä saapi sinatyörit,
- Siitä kuulut kuvernyörit,
- Siitä kaikki kauppamiehet,
- Kaikki herrat Helsingissä
- Leivän eteensä leviän,
- Vehnän vierahan sivulle.
- Työmies kaikki kauneudet,
- Mukavuudet muodostaapi.
- Työmies palatsit paneepi
- Suomen sitkeestä savesta
- Kraniitista rakentaapi
- Avaroiksi asunnoiksi
- Kauneheiksi kamariloiksi
- Arvojen asuinmajoiksi.
- Työmies kirkotkin kiviset
- Herran temppelit tekeepi,
- Joihin saamme sunnuntaisin
- Kokoontua kuulemahan
- Kaikki kansa veljeksinä
- Oppia oikean Isämme.
- Työmies laivat laitteleepi
- Kulkukonehet kokoopi,
- Rakentavi rautatietkin
- Joille vaunut varustettu,
- Höyryhevot valjastettu,
- Jotka virstat vinheästi
- Kiidättääpi kilometrit,
- Ettei tarvis taipalilla
- Viikkokausia virua.
- Jospa käännät katsehesi,
- Luot’ sä silmäsi sivuhun,
- Niin on aina avonaissa
- Edessäsi esineitä,
- Jotka johtaapi jalosti,
- Muutamia muistohosi,
- Ett’ on tarvittu todella
- Toverimme tointa siinä.
- Tuoli’ on jylhä, jyrkkä rinta,
- Korkea kova kalliokin.
- Joka on seissut satoja
- Tuhansia tainnut olla
- Aivan maaliman alusta,
- Luojan luomisen jäleltä.
- Sinne astuu aamusilla
- Miehet miettien menevät
- Teräskangit kainalossa,
- Poljat pantuna olalle.
- Kohta kuuluupi kumea
- Jyry jylhän vuoren alta.
- Kaatuu osa kalliota,
- Vavahtaapi vahva vuori.
- Työmies kaikki kalliotkin,
- Sujuttaapi suuret vuoret,
- Luonnon aineiden avulla;
- Kivenlouhot lonkarehet
- Sitte pilkkoo pienemmiksi
- Mukaviksi muodostaapi
- Aivan kaikki kantikkaiksi
- Miesten mahtimoukareilla
- Tekeepi teräskaluilla.
- Työmies on kovista koottu,
- Jäntevistä jäntereistä,
- Ruumis vahvaksi varattu
- Kestämähän kehnot leikit,
- Vilut, varit vaaralliset
- Tapaturmat, taudinvaarat,
- Iskut ikeän isännän.
- Lienenkö liikoja sanonut,
- Paljon tuosta pakinoinut
- Väen vähäsen edestä,
- Omen arvon ansiosta?
- Koska vielä viisahammat,
- Vieraskieliset kinaavat,
- Laskettavat latturia,
- Ett’ on aikasta anoa,
- Vielä varsin vaarallista
- Ääniasteikon alalla
- Tasa arvosta puhella,
- Koska kansa kapalossa
- Viel’ on vailla valistusta,
- Älyn puutteessa pahassa.
- Sanon vieläkin sanasen,
- Puhun tässä puolestani
- Väen vähäsen edestä,
- Kansakunnan kunniasta,
- Ett’ on sillä silmät päässä,
- Tuntosarvet tunnolliset,
- Sydän sykkivä sisällä,
- Vaikk’ei onni opetusta,
- Varat viisautta jakanut:
- Tuolla tuiskussa tulevi,
- Pyryn pakkasen seassa
- Armotonna astuksiipi
- Joukko joutavan näkönen,
- Mitättömin mielestäsi,
- Aivan arvoton sinusta.
- Isä itse vetämässä,
- Lapset kelkkahan ladottu,
- Pienokaiset pistettynä.
- Siitä on äiti älykäs
- Huolen hyvästi pitänyt
- Ettei tuisku turmelisi
- Eikä pakkanen pahasti
- Pistelisi pienosia
- Hellimpiä helmiänsä.
- Mikä joukon johti tuonne,
- Mikä käski kävelyhyn
- Pahimpahan pakkasehen,
- Ilman ilkeän sekahan?
- Mies on vahva vartaloisen,
- Jäntevä on jäseniltä,
- Joka joukkoa vetääpi
- Taluttaapi taipaleella.
- Miks’ ei vaunussa vaella
- Kule kyllä-kyytilöillä
- Jois ei pakkanen panisi
- Turmelisi tuisku heitä?
- Eipä riittänyt rahoja,
- Piisannut ei pienet palkat
- Ne kuin tarkoin tarvittihin
- Elinkeinoihin kerätä.
- Mitäs huolin huokaella,
- Mitäs vaivanen valitan,
- Lauleskelen köyhän lapsi?
- Kun on astunut aseihin
- Moni meidän puolestamme,
- Joilla kieli, sekä mieli
- Kaikki kansamme hyväksi.
Lähde: Työmies 15.2.1896.