Mietteitä (Tikkanen)

Mietteitä. Kirjoittanut Paavo Tikkanen

Kuulin Emoni ennen sanoneen, ”ei se ole mies joka saapi, vaan joka saalinsa pitää,” ja niinpä onkin sekä meillä että muualla. Amerikalaisten tapa, että polttaa ruohokkonsa, saadaksensa maata väkevämmäksi eli saavuttaaksensa joku tulelta ajettu metsän peto, ei toki ole niin moitittava, kuin Suomalaisten into että polttaa isiltänsä perityt metsänsä. Tulta pitäisi tuiki varjeleman, vaikka sitä ei vaarallisena pidetä, arvellen: kyllähän vesi kesällä ja lumi talvella lijan tulen sammuttaa. Mutta näin arvelussa muunuu usein viherjäiset metsät, kuhisevat kuusikot ja hohisevaiset hongikot surullisiksi sydänmaiksi, joissa ei linnunkaan tee mieli laulamaan eikä sirkan sisertämään. Vieläpä tuli, tämä julma metsän vieras, vaikka tuhman tuluksista lähtenyt, jättää ainoastaan rauniot kylistä ja kartanoista; heltyypä toisinaan seinätki Herran huoneen, kuummuu kuparin kylki. Kuleksiissani kerran näin mustaksi muuttuneella kankaalla, joka monelta virstalla, vieläpä peninkulmaltaki, oli kuin hävitetty kaupunki, jonka katala kanarvikko ja kypsynyt hongikko ikään kuin vielä murehtien muisteli kadonnutta kauneuttansa, en voinut olla hyräilemätä:

Oisi sarvessa satuja,

Lukemista suun sisässä,

Kun ois suu sanoille panna,

Kieli’ koukuilla, kyhätä.

Oisi suussani sanoja,

Alla kielen kertomista.

Oppiva minä olisin,

Kuin saisin opissa olla,

Seisova sepän pajassa

Taikkapa takojan luona.

Vaan minä valitan aina,

Nykyjäni nähdessäni,

Oman maani mantereita,

Joss’ on ollunna ololta,

Paljon puita pohjan maalla,

Paljon soilla, paljon mailla,

Paljon muilla kankahilla.

Kaikk’ on poltettu poroksi,

Kaikk’ on mennyt myötä möysiin

Sampolan tarinan taakse.

Tuopa noita noijan nuolen,

Paita tuhat tilkku-reikä,

Pohjan turkki, poro housu,

Takku-korva, lika-silmä,

Vesinenä, vahtisuinen,

Sylki-leuka, noita akka,

Saunan tukko, kino-silmä,

Väärä-suu, tupakka turpa,

Halki-helma, paikka-lakki,

Pilkko-huivi, löttö-jalka,

Tuopa poltti, pohjan soita,

Viritti viherjä-oksat,

Tasoitti tapion linnat,

Lemminkäisen liehtohimet,

Väinösen venehen kaaret.

[Paavo Tikka]–nen.

Lähde: Maamiehen Ystävä 8.11.1845.