Mies erämaata matkaa. Keitahalle
16. Mies erämaata matkaa. Keitahalle Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Mies erämaata matkaa. Keitahalle
- on mieli hällä päästä. Jalkojaan
- palava hiekka polttaa, kulkijalle
- suo samum suukon tulihuuliltaan.
- Ja nääntyä hän ompi tuskan alle
- ja usein on hän kuolemaisillaan.
- Vaan elämänä väikkyy kuolevalle
- kosteikko ihanaisin erämaan.
- Ja vaikka kangastust’ on keitahansa,
- mi askel askeleelta pakenee,
- on sentään riemu hällä rinnassansa
- ja sentään niinkuin mies hän taistelee
- ja yhä elää keidasunistansa,
- vaikk’ kohti kuoloaan hän astelee.
Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.