Mieronkulkija

Mieronkulkija. Kirjoittanut anonyymi

”Hyvää iltaa, jalo herra!”

pien’ ryysymekko lausui sen,

iltamyöhällä, kun kerran

astui tehtailijan huoneeseen.

Kyökis’ seisoi, oven luona

hattukulu kädessään.

”Jos leipäpalan herra suonna

olis mulle armossaan!”

– ”Mik’ asias’ on, poikaressu?”

kysyi herra äreään.

”Nimeni on Jaakko Pessu

työmiehen poika, köyhä vaan!

Mun isän’ kuoli viime vuonna –

äitini nyt sairastaa!

– Jos olisitte armost’ suonna

mulle leipäpalankaa!”

– ”Leipää... leipää”, kertoi herra

”et, ressu, meiltä leipää saa!

Ulos!... Ulos, vielä. kerran,

– Jokos poika suoriaa!”

– Lähti poika surumiellä,

kyynel’ kirpos’ silmistä – –

– Monta kertaa mieron tiellä

sai hän vielä itkeä! – – –

Kylmä, kolkko, mieron taival

monestakin, meistä lie! – –

Kun leipä loppuu, silloin aukee

kylmä, kolkko, mieron tie!...

Augusti.

Lähde: Työmies 9.5.1902.