Mieron vanhus.

Kirjoittanut Anton Hasti


Mies vanha tietä tasaista
Vain hiljaa asteleepi,
Keppinsä kehnon varassa
Kulkunsa ohjanneepi,
Kosk’ sitä aina ahkeraa
Hän kupellansa kuljettaa.
Ei tiestä kauas katsettaan
Hän riennellen heitä. –
Mutt’ tunne rientää joutuisaan
Vain kärsimysten teitä...
Ja kyynel poskuella vaan
Hän asteleepi matkojaan...
Mut ennen nuorna ollessa
Kuin kulki kivikoita
Ja tuiman tuulen tuiskaissa
Kun seilas vaahtuvoita:
Hän katsettansa kyllä vaan
Jous’ muuallenkin johtamaan!
Tuo mennyt aika nuoruuden
Vain muistossa on hälle.
Ei tunnu olo vanhuuden
Nyt onnen elämälle:
Vain tuskan tuulet riehuu, soi
Ja vanhus huoahtaa: oi...!

Anton Hasti.


Lähde: Työmies 5.9.1902.