Mierolaisen valitus

Mierolaisen valitus. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Aina mulla

vainotulla

sydän ompi suruissaan:

elon tieni

minne viepi,

sit’ en tiedä ollenkaan.

Lapsuus parhain,

kului varhain,

mieron tietä taivaltain.

Armoleipä,

kyyneleitä,

ne on aina muistossain.

Katse nurja,

elo kurja,

mulla ompi osa vaan.

Kyynelvilja

poskusilla,

kuivaneeko milloinkaan.

Vanhempani

armahani

tuoni multa riisti pois,

maailmassa

avarassa

kaihooni ken hoivan tois.

Kukatiesi,

kotiliesi

suoko mulle lämmintään.

Toivoani

elossani

saanenko mä täyttymään.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.