Miehen Arvo.
Lauletaan kuin: Skön som Cyperns Herrskarinna.
Kirjoittanut Jaakko Juteini


Kunnia on kasvavainen
Miehuudesta menossa,
valhe, vääryys vaipuvainen
totuudesta tunnossa.
Puhdas meno maamme päällä
ombi arvon andaja,
mutta tunnon tuska täällä
kova synnin kostaja.
Peto puree kahleitansa,
rietas rikkoo valansa,
vaan ei vakaa puhettansa,
mies, se muistaa sanansa.
Mies ei luovu liitostansa,
ehkä taivas taipukon,
tukahuta tundoansa
ehkä vahvuus vaipukon.
Oikeus on onni meillä,
kaiken kansan vakuutus
majoissa ja matka-teillä
vahva, luja luottamus.
Retkillänsä rehellisen
vaellus on vakainen;
rinda-luissa rauhallisen
tundo asuu tasainen.
Hyvän-suondo sydämessä
elon riemut enändää,
viha, vaikka peittehessä,
onnen osat vähendää.
Ylpeyden ynseydet
turhuudeksi tunnetaan,
irstaisuuden ilkeydet
häpiäksi havaitaan.
Viekkauden mato musta,
lohi-kärme kamala,
vaatii väärää vaikutusta,
tunnoille on tukala.
Mutta miehen vaeldaissa
oikeus on indonsa,
majastansa matkustaissa
tuopi mukaan tundonsa.
Rehellinen retkillänsä
valmistaapi vakuuden;
vaaka, mitta mielessänsä
kohta tundee kohtuuden.
Koska miestä menoissansa
indo seuraa suloinen,
kunnialla Suomen kansa
händä kohtaa kotoinen.
Näimbä aina ansiosta
arvo paras peritään,
jota raha-rauniosta
täällä turhaan etsitään.


Lähde: Sanan Saattaja Viipurista -lehden vuosikerta 1833, 9. maaliskuuta s. 2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Sanan Saattaja Viipurista, vuosikerta 1833. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ssv/ssv1833_rdf.xml.