Metsätähti

Metsätähti. Kirjoittanut Antti Mäkinen

Kuule, kaunoinen tytti lehdon,

Sinä, tuutima nurmikehdon,

Metsätähtönen sorja.

Lumivalkea pint’ on sulla,

Yhtä puhdas jos mieli mulla,

Oisi sieluni korja!»

Näinpä neitosen ruusuhuulen

Kuiske kuului, kun, iltatuulen

Suhistessa, hän rannan

Nurmilievettä liihotellen

Kävi, seppeltä solmiellen: –

»Kelle tään minä annan?»

»Äidillenikö armahalle,

Sisarelle murehtivalle,

Vaiko veikolle – kelle?

Eipä näille, mut rakkahalle,

Isänmaalleni armahalle

Poven’ hehkuvi helle.»

»Tässä maassa ma ensikerran

Katsoin kirkasta päivää Herran,

Äänen äitini kuulin,

Kun hän silmillä säihkyvillä,

Äidin lemmestä välkkyvillä

Äänsi näin hymyhuulin:»

»Sua kiitän ma, Jumalani,

Että varjelit aarettani,

Annoit armosi mulle.

Anna, armias Isä, vielä,

Että lapseni elon tiellä

Kunniaks’ olis Sulle!» –

»Nyt siis kuule sa, äitiseni,

Tämä kallehin päätökseni:

Liekki kirkas ja pyhä

Liehaelkohon povessani

Isänmaalleni, omanani

Olkoon sen etu yhä!»

Kuten kukkanen seppeleessä,

Niin ma Suomeni koristeessa

Tahdon tähtenä loistaa;

Uutta intoa kansassamme

Viritellä ja Suomestamme

Pahan, turmion poistaa.»

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.