Metsässä.

Kirjoittanut anonyymi


Kun käyn minä metsän siimekseen,
niin kerttu se laulaa siellä
ja mulle se veitikka ilkkuilee:
”ei armasta sull’ ole vielä”.
Vaan vuotahan kerttu, sa miekkonen mies!
Oma kulta on kyllä jo sulla;
mut ystävän kun minä kerran saan,
on riemua myöskin mulla.
Hei kilvan puuhimme silloin vaan
ja laulamme metsän teillä,
ja sulla on kulta ja mulla on myös
ja mökki on kummalla meillä.
Vaan kultaa mulla, oi kerttunen, oi,
on vielä nyt liiaks monta,
vaan kellä ei yhtään kultaa oo,
niin voi sitä onnetonta.

A. G. S.


Lähde: Laulujuhla-albumi. 1900. Toimittanut Kaunokirjailijaliitto. Helsingin laulujuhlaan kesäkuun 18–20 p. 1900. Helsinki.