Metsäpeura

Metsäpeura.

Kirjoittanut Carl Snoilsky
Suoment. Reinhold Roine.


Haavoitettuna huohotellen
Peura metsiä karkailee,
Hurme rinnasta virtaellen
Valjut syyslehdet värjäilee.
Tulta tuiskuvan jahtiparven
Kauas jätti se karkaissaan,
Äsken vaikeni räikinä sarven
Aamuilmahan kuultavaan.
Vaikka rinnassa mahtavassa
Luoti piilevi turmiokas;
Surmapuukkohon kaatumasta
Pääsi metsien valtijas.
Tuossa varjoa vilpoisinta
Metsä tarjosi mieluinen;
Lampi uinuvi lummerinta,
Päivä kalvohon seuloiksen.
Tänne pyrki se intoisesti
Lempipaikkahan rakkaimpaan,
Missä taistelut valtavat kesti,
Kilpataistelut kullastaan.
Ja kun kiistäjä karkuhun läksi,
Kutsui ylväsnä huudollaan
Voiton saanehen ystäväksi
Arkaa, kaunista vuotettuaan.
Täällä keskellä muistojensa
Katsein kuoleva peura saa
Ajat armahat nuoruutensa,
Riemut entiset kuvastaa.
Sammal pehmeä peittävi rantaa,
Siihen uupunut uinahtaa.
Lehto lehtensä viimeset antaa,
Niillä vuotehen verhoaa.


Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.