Metsän tarinoita
| Metsän tarinoita. Kirjoittanut Immi Hellén |
I. Tapio neuvoo Nyyrikkiä.
muokkaa- Tapio Metsolan kuningas,
- tummien vaarojen valtijas
- nuorinta lastansa neuvoo ja manaa,
- monta hän lausuvi viisasta sanaa:
- Nyyrikki poikani, silmäini valo,
- omasi on tämä Metsolan talo,
- kaikki sen salit ja kammiot oivat,
- kuohuvat kosket, mi lauluja soivat.
- Kasvaos kauniisti tähtien alla
- niin kuni petäjä kankahalla.
- Ällöskä säästäkö työtä ja vaivaa,
- kuusikot karsi ja risukot raivaa!
- Kasvata kunnaille kukkaa ja marjaa,
- hoitele hellästi Metsolan karjaa!
- Yhtä mä varoitan: Ahtia karta,
- Mistäkö tunnet? Sillä on parta
- vaahdosta vallan ja ilkeä mieli,
- monta se Metsolan väestä nieli.
II. Nyyrikki näkee Ahdin.
muokkaa- Iltana muudanna, kukkui kun käki,
- Nyyrikki Ahdin jo rannalla näki.
- Helmet sen päässä ja parrassa hohti,
- tähtien riemuhun mielen ne johti.
- Oi, kuinka kauniina ääni sen soikaan,
- luoksensa linnaansa pyysi kun poikaa.
- Nyyrikki Tapion neuvoja muistain
- vastasi Ahdille päätänsä puistain:
- Kiitospa kutsusta, tulla ma voisin
- Ahtolan linnahan, kala jos oisin.
1920.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.