Metsän iltarauha

Metsän iltarauha. Kirjoittanut Immi Hellén

Ei liiku korsi, lehväkään,

ei huoju salon puu.

Jo siiven alle painoi pään

pien’ lintu sävelsuu.

Ja kielokaisten kupuihin

nyt helohelmin kirkkahin

jo kaste laskeuu.

Nyt honka harmaa unelmoi,

ja kuusi uinahtaa.

Ei enää paimenpilli soi,

on kaikki rauhaisaa.

Myös muurahainen vireä

nyt pitää lepohetkeä,

työn, touhun lopettaa.

Pien’, soma leppäkerttukin

jo vaipui vuoteelleen,

sai leiniköltä lehväsen,

se hento peitteekseen.

Ja perho sinisiipinen

jo nukkui kupuun kukkasen

kuin tuutuun turvaiseen.

Ma Tapiolan linnoihin

nyt hiivin hiljaa vain.

Ah, hennoisinko häiritä

ma unta nukkujain!

Ma vaivun sammalmättäällen,

yön hiljaisuutta kuuntelen,

saan rauhan rintahain.

1921.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.