Metsämajani

Metsämajani. Kirjoittanut Oskar Uotila

Jos minne on mailmassa kulkenut tieni

Ja elämän touhu on kyllyttänyt,

Niin muistoillas olet sa, majani pieni,

Taas paluulle suojahas yllyttänyt.

Ikiunhottumattomat sulosi vienot,

Sinisalosi äärettömyys ja sen hienot

Värivälkkehet, auringonnousut ja -laskut,

Humu honkies, korpirastahan kaskut,

Näkötornisi nautintorikkaat hetket,

Ylämaasi ja reippaat vuoristoretket,

Lepo iltasin, jolloin levolle tuntuu,

Ja kehrääjän ääneen luontokin untuu,

    Ja tähtiyös

    Sekä kuutames myös

Ne mailmalta luoksesi viettävät yhä,

Ja silloin mun täyttävi toivomus pyhä,

Ett’ eloni tähti kun tuikahtaa

Sinisalojes syliin se sammua saa.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.