Merimiesten karkaamisesta

Merimiesten karkaamisesta

Kirjoittanut nimimerkki vanha karussa ollut merimies
Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia, 27.4.1861, nro 17, s. 2. Artikkelin verkkoversio.



Merimiesten karkaamisesta.

Koska lopulla viime vuotta on O. V. S:missa puhuttu merimiesten karkaamisista, joita viime vuosina on valitettavasti paljon tapahtunut, niin saan minäkin tässä mainita, mitä iise olen asiassa koetellut. Mutta koska meidän merimiesten heikko äänemme ei kuitenkaan kauvas kuulu eivätkä asianomaiset oikeudet ota tutkiakseen syitä karkaus-rikoksiin, vaikka on välistä niistä kysymyskin ollut, niin en myös minäkään rupea kaikkia syitä tässä selittämään. Isomman palkan saamisen halu ja muu huikentelevaisuus ei ole kuitenkaan aina syynä karkaamiseen, niinkuin on luuloiteltu. Sillä mekin, merimiehet, jos olemme kuinka halpoja olentoja noitten niin kutsuttuin sivistyneitten silmissä, kuitenkin kaipaamme usein terveellistä ruokaa, tarvittavaa lepoa, vieläpä ihmisellistä kohtelemistakin, joita tarpeita ei kuitenkaan kielletä ulkomaan laivoissa, vaan annetaan niin paljon kuin mahdollista on. Näitten puute ou valitettavasti kuitenkin usein merimiesten suurena kiusana ja karkuun pakottajana suomalaisissa laivoissa. Mitä merimiesten valan rikkomisesta on sanottu, niin tutkikoot ne, jotka virkavalan ovat tehneet ja heittäkööt sitten meitä ensin kivellä. Vaikka merimies karkaamisellaan usein tekee ison vahingon itselleen ja laivan omistajille, jotka saavat pitää isompi-palkkasia sijassa, niin oman vahinkonsa hän pian palkitsee, jos eteensä katsoo, eikä meidän suomalaisten tarvitse ulkomaalla hyllynä ja kulkijoina olla, koska suomalaiset merimiehet siellä ovat yleensä kiitettyjä, mutta mistä syystä? — Selittäköön, joka luulee tietävänsä ja meriasioita kamarissa miettii. — Ei tuosta luulisi sivistykselle eikä isänmaalle vahingolliseksi, jos laivain isännät ja asianomaiset oikeudet pitäisivät huolta mvös merimiesten ylöspidosta, koska nuo laivurit usein omaksi hvödykseen ylkomaalla merimiehiä kiusaavat, niin ettei heillä ole muuta pelastusta kuin karkaaminen.

Että useat merimiehet kyllä karkaavat ilman mitään erinomaista pakkoa, ja laivureita löytyy todella sivistyneitäkin, sitä en tahdo kieltää, vaan tämä on ainoastaan sanottu niistä, jotka ovat sivistyksensä saaneet sillä tavalla, että itse ovat olleet toisen käskyläisinä ja onnen sattumisesta pääsneet päälliköiksi, ja siis pitävät oikiana velvollisuutenaan kohdella käskyläisiään miten heitä itseään ennen on kohdeltu. Toiset sen sijaan kulkevat matkansa ja toimittavat tehtävänsä, niin että ei kenellään ole mitään valittamista. — Tähän lopetan minä tämän yksinkertaisen mietteeni siitä, mitä olen itse asiassa koetellut, koska eivät muut, jotka myös asian tuntevat, ole mitään puhuneet puollustukseksemme.

Vanha karussa ollut merimies.