Merimiehen tyttönen

Merimiehen tyttönen. Kirjoittanut Immi Hellén

Pikku Elli, viiden vuoden vasta,

koko päivän kurkki ikkunasta.

»Tänään isä luvannut on tulla.

Äiti, miksi kyynel kiiltää sulla?»

»Tuolla aallot vyöryy vaahtopäiset,

käyvät sotaa meren jättiläiset.

Vaarassa voi olla isän laiva,

siit’ on mulla suuri sydänvaiva.»

Ärjyy myrsky, lehvät puista riipii.

Äidin tuska lapsen rintaan hiipii.

Niin on pienen poski kalpeainen

kuin on meren vaahti valkeainen.

Tähyilevi kahdet silmäparit.

»Ah, hän välttää voiko salakarit?

Isä vaarassa on joka hetki.»

Vuotaa pienokaisen kyyneletkin.

Rukousta sopertavi huulet

Hälle, jota tottelevi tuulet.

»Yhtä, yhtä pyydän vain ma Sulta:

kotiin auta oma isäkulta!»

Taivaan taatto lapsen pyynnön kuuli.

Iltaan mennen heikkeni jo tuuli.

Isän laiva kotirantaan kulki,

isä tyttösen jo syliin sulki.

Mutta Ellin mieleen vuotten taaksi

jäi sen päivän muisto ainiaaksi:

myrskyn laulu rannikolla soima

ynnä hartaan rukouksen voima.

1927.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.