Merimiäste läksilaul
| Merimiäste läksilaul Kirjoittanut Hj. Nortamo |
| Säveltänyt Ernst Borenius. |
2.
- Ulos mailmaha viä
- meijä jäljetön diä
- merell laudottem bääll.
- Kauas pois pala miäl,
- kauas sinn, misä auring ai lämmindäs lua,
- misä huajuvap palmu meill varjoas sua.
- Ko siällt tarppeks o ollt, ni mek kotti jällt tlee.
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee!
- Meri käy, must o yä,
- purjep paukku ja lyä.
- köyde vingu ja soi.
- Kapteen huuta: ”Ohoi,
- ylös mastoihi reivaman goht joka miäs,
- ny o viimäne hetk meijän dullk kukatiäs!”
- Jumal tiätä, jos koska mek kotti jällt tlee.
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
3.
- Meri rynnist ja riäh,
- nous ja vahtopäis kiäh,
- katkas köyde ja puu,
- – Ni me vastusta snuu!
- Meijä rohkeutt vasta snuu voimas ei aut.
- Jos es voitto meills sua, meill o aaloisas haut.
- Brassip piukkan, gyll kerra mek kotti jällt tlee!
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
4.
- Nii ett flikk, älä itk,
- vaikk se matk o niim bitk,
- yli valdmeren gäy,
- misä rannoj ei näy.
- Jumal hallitte aalo ja taeva ja maa,
- jos hän dahto, ei kualem meit saalikses saa.
- Älä itk, rakas flikk, kyll mek kotti jällt tlee.
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
5.
- Kyll se muuttu se retk;
- aika riamune hetk.
- Niingon gomppassi neul
- meijä astian geul
- käändy pohjossi. Lämmiä maa jäävät taa,
- kodoranna me nähd saa ja syndymämaa.
- Ilo sillo o suur, ko mek kotti jällt tlee.
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
Lähde: Merimies merta rakastaa: merimieslauluja ja shantyja. 2. 1983. Toimittanut Anneli Hongelin. Fazer, Helsinki.