Merenkulkija miilulla

Merenkulkija miilulla Kirjoittanut Gustaf Fröding

Olen miilulla ma istunut talvin, kevätöin,

jo vuodet pitkät merelle ma kauas ikävöin

pois työstä, mihin vanhuus mun johti.

Käy mereltä se tuuli, mi männyissä soi

ja miilulla tuhkia tupruinahan loi,

kun hiilet ne mullan alta hohti.

Ja purjeiden välkkyvän ulapalla näät,

pois vieraille maille käy aallot kohopäät,

päin rantoja hyrskyjä heittäin.

Mun mieleni on merelle, aavoille päin,

mut miiluun olen kytketty, multaa ma näin

luon, hiiloksen hehkua peittäin.

Ja varjot yhä tummuu, ja kaikkoo kajovyö,

käy synkemmäksi pimeys, ja saapuu vilu yö,

vain hiipuva hiilos se kiiltää.

Ja merestä on lauluja täynnä salomaa,

niin murheiseksi sieluni tuultensävel saa,

suru kuolon-syvä mieltäni viiltää.

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.