Merelle.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Niin suur’ on sulla povi paisuva
ja määrättömän syvä.
Jos tyynnä välkyt, tahi raisuna,
oot mulle rakas, hyvä.
Sun hymyhenkes kiehtoo vereni,
luo suoniin voimaa, tulta.
Mä soittojasi lemmin, mereni,
ja riennän syliis kulta.
Kun aaltos ärjyin vyöryy, kuohuaa,
se rintaan elon soittaa,
ja jättiläisen silloin kasvattaa,
voin maailmankin voittaa.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.