Merellä (Paavo-Kallio)

Merellä.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Laineet loistaa välkkyellen,
Päivän säteet värjähdellen,
Tyyn’ on, aulis kaikkein mieli.
Laiva kiitää lainehissa
Kuin on villa untuvissa,
Mast’ ei liiku, raak’ ei rysky.
Kapteenimme torvellansa
Tähtää pitkin ilman rantaa,
Siell’ ei vaaraa minkäänlaista.
Kosk’ei vaaraa nähtävissä,
Kuluu aika unelmissa.
Meri muka pauhaamahan,
Pauhas satain koskein verran;
Kurimukset vainolaisna
Väjyi meidän poikasia –
Viikinkien ryöstölaiva
Kiiti sorjin kokkinensa
Kuin on köyvyt lammen joutsen.
Lumpeet lekkuu, aallot notkuu,
Laineet huuhtoo laivan kantta –
Seurais leikki kummanlainen,
Jos ei ois’ se unta vainen –
Ilma yltyy raivossansa,
Laivat kohtaa toisiansa,
Torvi kutsuu: joutukaatte! –
Kiirein nousin seisoalle:
Kaikk’ ol’ tyyntä, rauhaisata;
Ruokaneito kellollansa
Kutsui syömään laitostansa;
Tuo se kaikui: ”joutukaatte!”
– ”Päivällistä, vieraat, saatte”.


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.