Merellä (Mäkinen)

Merellä. Kirjoittanut Antti Mäkinen

I.

Jumala, suuri Luoja, Lunastaja,

Taivahan, maan ja meren perustaja!

Suuret Sun työsi, käsialas suuret,

Syvähän tunkee viisautes juuret.

Kuohuva aalto vihaisesti ulvoo,

Myrskyvä tuuli väsymättä valvoo,

Aurinko armas pilven alta paistaa.

Kultana säde kimeltävä loistaa,

Aallossa hetken kirmaellen, kirkas,

Kunnes jo sammui – pilvi päivän peitti.

Samaten elonmeryt kuohahdellen,

Alati uutta esiin ammennellen

Ainetta hengen työksi, taisteluksi.

Kiusaus, myrsky pimittävä päivän

Uhkaavi joskus sielun upotella,

Lomasta pilven kirkas säde kunnes

Uudella uskonlujuudella täyttää

Horjuvan hengen, tietä meille näyttää

Kotihin, luokse Isän rakkahimman.

Kiitos oi, Isä, armostasi kiitos,

Aina Sa pidät iki-armoliittos,

Jonka Sa Poikas verin vahvistelit,

Syntisen saastaisimman puhdistelit.

Kiitos, oi Jesus, Vapahtaja kallis:

Syntini Sinä verelläsi poistit;

Kiitos, oi kiitos, Sa ostit omaksesi,

Kurjimman syntisistä iloksesi!

Kiitos, oi Henki, suuri Lohduttaja,

Jumalan armon meihin sovittaja,

Kiitos, ett’ annoit valon sielulleni,

Herätit unest’ iki-ihmiseni;

Kiitos, ett’ armos kautta Jesus voitti

Sieluni, uusi päivä siellä koitti!

II.

Päivä loistaa kirkkahasti,

Myrskytuuli raukee;

Matka kuluu nopeasti,

Satama jo aukee:

Voitto saatu ihana,

Kiitos Herran, kunnia!

Samoin loppuu myrskysäinen

Elonmatka kerran;

Joka aalto vaahtopäinen

Tyyntyy luona Herran:

Pian aukee satama,

Pian ollaan kotona!

Siellä voitonseppelehet

Odottavat meitä,

Uskossa jos kärsinehet,

Käyden Herran teitä,

Täällä oomme matkalla,

Ikävöiden kotia!

Jesus, suuri Johtajamme,

Autuutemme Ruhtinas,

Ole aina apunamme

Kautta veres, kuolemas:

Sinun kauttas voitamme,

Kuoloss’ olet elomme!

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.