Merellä (Luoma)
| Merellä. Kirjoittanut Samppa Luoma |
I.
muokkaa- Minä istun purteni perässä
- ja alukseni aaltoja seilaa,
- mun kuohut poskeni kastelee
- ja ma laulan, hei suli heilaa!
- Oi tuuli, sä lauluni tuudittain
- vie mökkihin äidin ja kullan!
- ne tietävät lauluni tunnelmat,
- vaikka laulan ma tuutimalullan.
- Sano, että mä laulan ja lasketan
- ja märkänä on minun poski –
- He tietävät, ett’ei kastanut vain
- sitä meri tai kuohuva koski –
II.
muokkaa- Hei! Laineet, purttani keinuttakaa,
- hei! lokit te ilmassa leijailkaa!
- Minä soutelen selvää merta,
- vaan rannalle tahdon ma kerta;
- minä etsiä tahdon sen siimespuun,
- jonka suojassa ennen paisteessa kuun
- mä lauloin lapsena kerta!
- Se puu, se on laidassa kotoisen korven,
- kas, siellä mä laitan tuohisen torven,
- kas, siellä mä laulan ja soitan!
III.
muokkaa- Näin yksin istun ja laulelen,
- ei kukaan mun laulua kuule –
- Oi, puhtoinen tuuli nyt tuule
- ja puhalla purjeesen!
- Vie vinhaan purttani, minne viet!
- en tiedä mä matkan määrää –
- voin kulkea väylää väärää.
- Niin vennot on vetten tiet.
- Ma katkon ärjyvät aallot nuo
- ja lasketan selvää selkää;
- vaahtopäitänne en toki pelkää
- kai jonnekin tuuli mun tuo...
Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.