Mer’ ompi noussut!

Mer’ ompi noussut! Kirjoittanut Sándor Petőfi

Suomentanut Julius Krohn.

Mer’ ompi noussut, kansain

Mer’ aava, vimmainen.

Niin taivasta kuin maata

Se pelästyksiin saattaa

Julmasti möyryten.

Kuulepas pauhu hurja,

Katsopas kuohu tuo!

Jos epäillyt sä lienet,

Nyt toki viimein tiennet:

Pois kahleens’ kansa luo!

Mer’ ärjyy, ulvoo, vonkuu,

Kuin peto raivoton;

Nieluunsa laivan vetää,

Ei pakoon päästä ketään,

Kaikk’, kaikki hukass’ on!

Hei! riehu vaan näin, riehu,

Kuin Noan aikoihin!

Sun pohjas milloin näytä,

Vaahtoines milloin täytä

Ain’ ylös taivaisin!

Ja taivaan kanteen sitten

Tää oppi kirjoita:

Kyll’ laiva päällä kulkee,

Ja meren alleen polkee,

Vaan mer’ on herrana!

Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.