Mennyt ja ollut

Mennyt ja ollut. Kirjoittanut Eero Eerola

Hangella pisara punaista verta,

laahaava askel kohti merta.

Astunut joku polkunsa päähän,

hyytynyt jäähän...

Soineet hälle ei kirkonkellot,

kuuraiset kimmelsi kuoleman pellot. –

Mennyt joku – päättynyt rata,

ainoota elossa ei muistajata.

Hangella pisara punaista verta...

mahtoi se kuohua kerta...

Yksinkö ehjempi elämän kulku?

Kovin on kaita kahdelle polku.

Toinen kun nousee, kaataa jo toisen,

pitkälle määrä ei menon moisen.

Tuskassa miesi, nääntyvi nainen,

näinkö nyt täyttyy laki jumalainen:

Kaivetaan kahdelle onnelle hauta –

muistona kaikesta musta lauta.

Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.