Mehiläiselle!

Mehiläiselle! Kirjoittanut Erik Bisi

Mehiläinen on nyt meille,

Suvilintu Suomalainen,

Hetimiten Helsingistä

Luvattuna lentämähän,

Tänä upo uunna vuonna.

Sille saanemme sanoa,

Täältä Pohjolan periltä,

Pitkästä pimentolasta,

Tosi onnen toivotukset:

Jotta kun alkaapi elonsa,

Luonnollisen liikkeensä

Talven ankaran ajalla,

Parahilla pakkasilla;

Kasvakohon kaikinruolin,

Kuvan kaiken kestäväksi,

Ulkoakin urheaksi,

Niinkun vaka Väinämöinen,

Iso seppo Ilmarinen,

Ynnä myöskin monta muuta

Ukkoa esi-isistä,

Jotk’ ei säitä säikkynehet,

Pelännehet pakkasia,

Vaikka samovat saloja,

Ajoivat lumipalloja

Kaiket talvet taipalia

Täällä Pohjolan perillä,

Lapin raukoilla rajoilla.

Kesät soutivat sotia,

Tasapäitä tappeluita

Pohjan myrskyisen merellä.

Näinpä soisimme sinunki,

Mehiläinen! miehistyvän,

Ettes värisis viluja,

Vasta-tuulia tulisis,

Joita tulet tuntemahan,

Lähdettyäs kulkemahan

Poikki pitkin Pohjolata,

Sekä suurta Suomenmaata.

Ota päälles oiva turkki,

Saatkos sarkanen levätti,

Muu pukuki mukainen,

Vyösi vyöllesi vetase,

Reuhka päähäsi parahin,

Karva-kinttahat käsiisi;

Taidatki tareta tulla

Meidän tuhmien tulille,

Talvisille tanhuville,

Meille onnen oppahaksi,

Opin oivan antajaksi.

Soisin saapasi sijoa

Meidän tuhmien tykönä,

Pimiöissä pirtissämme,

Tuvissamme tuhrukoissa,

Joiss’ ovat ikkunat alati

Pahoin jäässä pakkasilla;

Vielä on savua sisällä

Laipiosta laattiahan,

Jott’ ei totta toisinansa

Kaikki tunne toisiansa,

Ihmeheksi itsiänsä.

Sikamoista muuki siisti,

Puolittain on puhtauskin

Sumeassa ”Sotkulassa”.

Silläpä sokeuvat silmät,

Korvat kuuroiksi tulevat,

Äly, tolkku taukoaavi,

Monenki polosen päässä.

Kuinka sille silmitönnä

Katsoa kukahan näkisi,

Miten kuuro kuulteleevi,

Kun on korvat kuulotonna?

Eikä äijeä älyä,

Tule tointa tolkutonna,

Kun äly on änkistynyt,

Hyvän valon hyljättyä.

Sitten synkässä sumussa

Eksyyvi ihminen isosti,

Synnin teille synkiöille,

Johon on syytä synnyttyä

Joka poikasen povessa

Sekä myöskin neitosissa,

Kaiken kansan turmiossa,

Paloviina vimman tuova,

Monen miehen juhla-juoma

Turmeleevi miesten naamat,

Jotka siitä surman saavat,

Eli tuimat tunnon haavat.

Näille vanhoille vioille,

Tarttuville tautiloille

Mehiläinen mettä kanna

Eli semmoista simoa,

Joka paisehet parantas,

Taudit tekis terveeksi.

Kasta siipesi simassa,

Sivo niillä silmiämme,

Kostuttele korviamme,

Että ne elossa tässä,

Opin oikian ajassa,

Aikanansa aukiaisit,

Näkemähän, kuulemahan

Valkeuden vaatimukset,

Vaatimukset vaikutukset,

Jotka Suomemme suloksi,

Ihmiskuntamme iloksi

Enetkööt ja eestyköhöt

Nousevassa nuorisossa,

Kasvavassa kansassamme.

Vielä lauluni lopuksi

Kehottaa sanalla saanen,

Muutamalla muistutella

Suomen suurta nuorisota,

Punaposki poikasia,

Naurusuita neitosia,

Itsekunkin ostamahan

Mehiläisen meidän linnun,

Huviksenne Helsingistä,

Jota jouto-aikoinanne

Lukisitte, laulasitte,

Katseleisitte kuvia,

Joita pannahan paraita,

Moniakin muinosia

Ennen olletten urosten,

Suurten Suomen sankaritten,

Sekä naisten naamojakin,

Meille katsoa kuvata,

Nähdä meidän mieliksemme.

E[rik]. B[isi].

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 29.1.1859.