Mehiläinen ja kyyhkynen

Mehiläinen ja kyyhkynen Kirjoittanut Anna Maria Lenngren

Ruotsinkielinen alkuteos Biet och dufvan.

Purohon putos mehiläinen,

mut tuonpa huomas kyyhkyläinen.

Hän, surkutellen sydämestä,

lens’ puuhun oitis nopeaan

ja pienen lehden lehväksestä

pudotti veteen noukallaan

lautaksi pikku elävällen,

se että pääsis maalle jällen.

Kun sitten kerran kyyhkynen

lens’ illal’ lehdon siimeeseen

ja kukers’ siellä iloksensa,

oksalla istuin yksinään,

niin metsämiespä pyssyään

ojensi, häntä tappaaksensa.

Mut siihen mehiläinen lensi

ja käteen pistämähän ensi,

ett’ tuntui kipeätä tekevän.

Pau! luoti lähti nyt – mut syrjähän.

Pelastuneena kyyhky lens’. – Mun ystäväin!

Kas, hyvän teko palkkahan aina näin.

Skalde-Försök, 1819, suomeksi Luonnon kirjassa. Suomennos kuten edellisessä runossa. Luonnon kirja, 1856; J. Bäckvallin suomennos 1860; P. Cajanderin tarkistus 1888.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.