Matkamies (Cajander)

Matkamies. Kirjoittanut Paavo Cajander

On joulu-ilta, ja yksin

Vaeltavi matkamies,

Jotakin hän etsivän näyttää,

Mitä etsivi, Herra ties.

Monest’ uljahast’ asunnosta

Tuli liekitsee, ilo soi,

Hän huomaavan sit’ ei näytä.

Ohi rientävi, minkä voi.

Kylän äärihin saapuu hän jo,

Pimeys hänen on edessään,

Pimeästäpä kaukaa loistaa

Valo metsästä yksinään.

Se välkkyvi kuin luo kutsuis,

Hän kutsua noudattaa:

Maja pieni se on, väki siellä

Juur hartauttaan lopettaa.

Ja kaikuu nyt pyhä virsi,

Ja leimuvat valkeat,

Ja himmeli hiljaa häilyy...

Oi kuulkohot taivahat!

Kädet, ristissä miesi siinä

All’ ikkunan viivähtää,

Kylm’ ympärill’ on, vaan hällä

Sydän hällä se lämpiää.

Hän viipyvi siinä, kunnes

Kaikk’ uuvahtaa lepohon,

Ja kynttilä yksin tuikkaa,

Ja hiljaus kaikkiall’ on.

Mit’ etsi se matkamiesi?

Kenties – kenties kotiaan.

Ja ken oli hän sekä mistä?

En tiedä, – kulkija vaan.

P[aavo]. C[ajander].

Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.