Matkamiehen kerskaussanat
| Matkamiehen kerskaussanat. Kirjoittanut Arvid Genetz |
- Jo poikana uin yli Impilahden
- Ja ohjailin ulapoille hahden
- Kera lapsuus-ystävän armahan,
- Ja veikkoni kanssa ma luistin kahden
- Yli Laatokan syysjään notkuvan
- Ja hiihdin korkeimman kotimäen.
- Ja nuorukaisina ratsastimme
- Kera tarkan tutkijakumppanin
- Halk’ Aunuksen sekä Vepsänkin
- Ja Karjalan kankait’ astelimme.
- Ja sulhasmiesnä mä pulkassain
- Poron vuohisen kapsetta kuulla sain
- Sekä säihkyntää revontulten näin.
- Ja nuorikon kanssa mun kiidätteli
- Hepo höyryn Unkari-heimon luo;
- Ja miesnä mun laivoin liidätteli
- Tsheremissihin, Mordvahan Volgan vuo,
- Ja Jasvan joen yli haapiollaan
- Mun Permin mies meloellen loi,
- Voguulipa hurjalla valjaikollaan
- Uraalin harjujen poikki mun toi.
- Mut runoratsuin kuitenkin
- On kulku kaikkein hupaisin:
- Sen kaviot on kultaa,
- Sen turpa tuiskuu tulta,
- Sen karvat kipunoivat,
- Sen silmät salamoivat,
- Ja siivet sill’ on oivat,
- Ja lento sill’ on verraton,
- Fantasia sen nimi on.
- Tuo vapaa hengen tuoma
- On Luojan mulle luoma,
- Se tulee, kun sen aika saa,
- Ja lähtee, konsa haluaa,
- En tiedä kusta, kunne.
- Ei kammitsaa se tunne,
- Ei satulaa se kanna,
- Ei kannustaa se anna.
- Otavan olkapäitse
- Se tähtitarhaan minut vie,
- Ja pohjoisnavan jäitse
- Vilahtaen sen käypi tie;
- Se Hornan huokaajoihin
- Yht’äkkiä mun vaivuttaa
- Ja Luojan kartanoihin
- Se samassa mun nostaltaa;
- Se tuokiossa tuopi
- Taas aijan ammoin mennehen
- Ja vastaisuutta suopi
- Ihailla minun silmien’.
- Kun nousen sille selkään,
- Sen lyytä väliin pelkään,
- Mut runoratsuin kuitenkin
- On kulku kaikkein hupaisin.
1889.
Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.