Matkalle lähtö.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Eikä muuta – laivassa kun
huomattu ei mitään vikaa,
matkalle jo valmistuivat
retkeilijät tuota pikaa.
Evähäksi sitten pantiin
koriin leipää ynnä voita,
oivallinen kalakukko,
piimäleili, piirakoita.
Hyvästeltiin vain, ja hiukan
erottaissa silmät kastui,
sitten Pekka kera Pirkon
kohta ilmalaivaan astui.
Lapset herroiks’ istui perään,
Mirri työhön vaikeahan
ryhtyi, hän se lentolaivaa
kävi näet ohjaamahan.
Pelännyt ei silti yhtään,
tuumi vain: ei hätää mitään,
kyllä lentolaiva kestää,
lensi pohjaan taikka itään.
Surrrurrur se kone virkkoi,
kohta korkealle nousi,
lailla uljaan vaakalinnun
sitten ilmain merta sousi.
Nenäliinallaan jäi äiti
huiskuttamaan kotilahteen,
eikä ensi ikäväkään
supistunut päivään, kahteen.
Silti tuumi: Kun on kerran
lapsill’ eessä elon rata,
hyvä oppia on heidän
tuntemahan maailmata.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.