Matkailijat näkevät tavattoman suuren hylkeen sekä jääkarhun, joka uhkaavaisena lähestyy heitä

Matkailijat näkevät tavattoman suuren hylkeen sekä jääkarhun, joka uhkaavaisena lähestyy heitä.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Ihailevat matkamiehet
ensin kummaa näköalaa,
sitten heidän sydämensä
ruokaa ynnä juomaa halaa.
Loppueväitään he siksi
istuu syömään vieretyksin,
mutta huomaavatkin kohta,
etteivät he ole yksin.
Katsehensa kun he luovat
laajan jäisen lautan kylkeen,
kellivän he huomaa siellä
suunnattoman suuren hylkeen.
Tuumailevat, että eläin
tuo ei liene vaarallinen,
kun sen katse on niin kaunis,
ikävöivä, ihmeellinen.
Näky kumma lautan laitaan
toisen sitten silmät johti,
karhu valkea näet suoraan
tallusteli heitä kohti.
Virkkoi kissa: »Paras, että
tuota emme liki päästä,
jos se kimppuhumme pääsee,
ei se varmaan meitä säästä.»
Silloin karhu onkin aivan
matkaajain jo kintereillä,
niin ett’ onpa tavallista
kiivaampi nyt kiire heillä.
Kissa lentolaivaan laukkaa,
jäljessä sen seuraa lapset,
tuulessa vain hulmahtavat
silloin matkamiesten hapset.
Kohta taasen on se laiva
ilmassa jo korkealla,
avosuin vain seisoo karhu
töllistelien nyt sen alla.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.