Martti Lutherin kirje Paavi Leo X:lle

Koskien kristityn vapautta Martti Lutherin kirje Paavi Leo X:lle Ein Sendbrief an den Papst Leo X. 1520 Wittenberg, 6. syyskuuta 1520. Kirjoittanut Martti Luther

Professori Michael S. Hartin: the Project Gutenberg Association at Carnegie-Mellon University.

CONCERNING CHRISTIAN LIBERTY - LETTER OF MARTIN LUTHER TO POPE LEO X, Ver.04.29.93, syyskuu 1999.

Englannin kielestä suomeksi: Martti Lutherin kirje Paavi Leo X:lle, Arto Alanenpää, 29. toukokuuta 2011. Tämä artikkeli sisältää kirjeen ensimmäiset kaksi kappaletta, 2/21 osaa kirjeen kappaleista.

Noiden tämän ajan hirviömäisten pahojen joukossa, joiden kanssa olen nyt kolmatta vuotta saanut kinata, olen toisinaan pakotettu katsomaan sinuun ja muistuttanut itseäni sinusta, siunatuin Isä Leo. Totuudessa, koska sinä yksin olet kaikkialla ajateltu olevan aiheuttaja minun kytkentään kinassa, en voi milloinkaan unohtaa sinua; ja kuitenkin olen painostettu asiattoman raivopäisyytesi ja ilkurisesta mielistelystä minua vastaan taholtasi, johon aion tulevaisuudessa vedota(valittaa päätöksestä/anoa) neuvoston(kirkolliskokouksen) edessä - pelottomana edeltäjäsi Pius:in ja Juliuksen turhista säädöksistä, jotka narrimaisella alistamisella kielsivät tämänkaltaisen toimen. Kuitenkin, en ole koskaan ollut näin vieraantunut tuntemaan sinun autuaallisuuttasi kuin en olisi etsinyt sitä kaikella voimallani, ahkerassa rukouksessa ja huutaen Jumalan puoleen, kaikilla parhaimmilla lahjoilla sinun hyväksesi ja sinun piispanistuimesi hyväksi. Mutta ne, jotka ovat tähän mennessä pyrkineet pelottelemaan minua sinun majesteetillisella nimellä ja vallalla, olen alkanut kokonaan karttamaan(inhota/halveksua) ja saanut riemuvoiton. Yksi asia jonka näen pysyvän ja jota en voi halveksua, ja tämä on ollut syy minun kirjoituksiini sinulle siunatuin(Paavi Leo X): nimellisesti, koska näen että syyt ovat kohdistuneet minuun, ja että se on luettu syykseni kuin suuri rikos, että hätääntyessäni minut tuomitaan ollen säästämättä(armahtamatta) edes sinun persoonaasi.

Nyt, tunnustaakseni totuuden avoimesti, olen tietoinen siitä, milloin tahansa olenkaan maininnut sinusta, en ole sanonut muuta sinusta kuin sen mikä on ollut kunniallista ja hyvää. Jos olisin toiminut toisin, en olisi voinut sitä mistään syystä sallia käytökselleni, vaan sen olisi pitänyt saada kaikki valtani taaksensa, niidenkin ihmisten arvio jotka koskevat minua, eikä mikään olisi minua miellyttänyt enempää, kuin peruuttaa moinen hätäisyys ja tekopyhyys. Olen kutsunut sinut Daniel Babyloniassa; ja jokaisen lukijan perusteellisesti tietämään millä etevällä innolla minä puollustin sinun ilmeistä syyttömyyttäsi Silvesteriä vastaan, joka yritti tahrata sen. Todellakin, niin monen suuren miehen julkaistu mielipide ja sinun tahrattoman elämäsi hyvä maine on laajalti nimekäs ja liiaksi arvostettu läpi koko maailman ollakseen kenenkään hyökkäyksen kohteena, kuitenkin suureksi nimeksi, tai kenenkään taiteessa. En ole niin typerä, että hyökkäisin häntä kohti, jota kaikki ylistävät; ei, se on aina ollut ja aina tulee olemaan minun tahtoni, että en hyökkää niitä vastaan, noidenkaan jotka julkisesti häpäisevät mainetta. En iloitse kenenkään ihmisen vajavuudesta(häiriöstä/viasta), koska olen hyvin tietoinen omasta vajavuudestani ja suuresta hirrestä omassa silmässäni, enkä voi olla ensimmäinen joka heittää kivellä avion rikkojaa...

Martti Luther

Wittenberg, 6. syyskuuta 1520.