Marraskuun yössä

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Joka pisar hyydä,
tuuli, suonissain!
Puhallele vain –
armoas en pyydä!
Kaikki lehdet puista
on jo varisseet.
Kaikk’ on hyljänneet.
Suvea en muista.
Viime toivo kuolla
kun nyt jaksais pois,
hyvä maata ois
meressä mun tuolla
tovereina laivat
mustat, nukkuvat.
Vesi polttavat
viihdyttäisi vaivat.
Kaipaisinko muuta –
yö niin kirkas on!
Alta aallokon
katselisin kuuta,
yksinäisen, kurjan
kylmää ystävää,
tuskan näkijää
lohduttoman, hurjan.
Kuinka monta, monta
on se nähnytkään
maata kiertäissään
tuskaa lohdutonta!


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.