Marjatan laulu
| Marjatan laulu Kirjoittanut Eino Leino |
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.
- Keinutan kehtoa, laulatan lasta
- Vaulussa vemmelpuun.
- Nukkuos tähtiä katselemasta,
- Vaipuos kuusia kuuntelemasta,
- Uinuos äitisi laulelmin,
- Keinuhun vemmelpuun!
- Harva on soimi ja hieno on loimi,
- Kuurassa kiiltävi maa.
- Lämmitä lempi, äityen lempi,
- Varjele lastani valkeaa!
- Ihmiset emollesi kantavat kaunaa.
- Saanut en kylpyä, saanut en saunaa.
- Pysty on kulkea pyytäjän tie –
- Sulleko loivempi lie?
- Harva on soimi ja hieno on loimi,
- Kylmä on yö kuni sois.
- Hengitä halla, kohtalon halla,
- Hengitä orponi onneton pois!
- Nukkuos äityen nurmilintu,
- Tuuti, tuuti lulla!
- Uinuos pakkasen untuville,
- Armahille, harmahille,
- Painuos yöhyen parmahille –
- Tais jo Tuoni tulla?
- Miksi et nuku oma kukkani, rukkani?
- Itket – kylmäkö koski?
- Kylmäkö on? –
- Ihme! Lämmin on lapseni poski,
- Sulanut seimen on seinä,
- Allasi, allasi angervon
- Kuumana huokuvi heinä.
- Kas, mikä kajastus päälläni päilyy?
- Kas, mikä sajastus seinällä häilyy? –
- Seimen päällä on tähti,
- Tummempi päivää, kirkkaampi kuuta,
- Selvempi, suurempi tähteä muuta –
- Luojako lähetti tähden sen
- Suojaks lapseni valkoisen?
- Keinuos kehtoni vemmelpuinen,
- Tuuti, tuuti lulla!
- Tuutios lapseni tuiretuinen,
- Armahuinen, naurusuinen,
- Tuutios rinnoille rakkauden –
- Tais jo Unetar tulla?