Mansikkavaras

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Ahon rinnalla Mari söi mansikoita,
mut tuli Mattikin syömään noita.
Ja he mättäältä mättäälle hyppivät
ja he mättähät tyhjiksi nyppivät.
Mut Matti ei kylliksi saanutkaan,
ja Matti ois tahtonut uusia vaan.
Mari lausui: »Jo riittää, mansikkavaras,
nyt karjasi luo sun mennä on paras.»
Tähän Matti: »Vai olen minä mansikkavaras,
no vielä on jäljellä mansikka paras.»
Ja maireeseen jopa tarttuen Mariin
hän suuteli suuhun ja silmäpariin.
Ja itki Mari, se mansikka paras:
»Voi, voi, mikä kauhea mansikkavaras.»


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.