Mansikkatyttö

Mansikkatyttö. Kirjoittanut Immi Hellén

Ma nousin aamusella

ja metsään kiiruhdin

ja kiurun, kertun kanssa

ma kilvan laulelin –

hu hei, hu hei, hu hei.

En ole yksin täällä,

on puut mun tuttujain,

on tuttu suvituuli,

mi huokuu vastahain –

hu hei, hu hei, hu hei.

Ja hongat mulle haastaa

ja männyt nyökkien,

ja vuorten kaiku vastaa,

kun laulan riemuiten –

hu hei, hu hei, hu hei.

Ma tunnen lehdot lempeet

ja polut varjokkaat

ja kukkakummut hempeet

ja runsaat marjamaat –

hu hei, hu hei, hu hei.

Kun parhaan puna-ahon

ma tuokkoon tyhjennän,

niin päässä kannon lahon

ma hiukan levähdän –

hu hei, hu hei, hu hei.

Sun rantaas, metsälampi,

ma kotiin käydä saan,

näin lienen rikkahampi

kuin tytär kuninkaan –

hu hei, hu hei, hu hei.

Niin sitten kotitiellä

ma taloon poikkean

ja metsän herkut siellä

mä leipään vaihetan –

hu hei, hu hei, hu hei.

On niukkaa kotosalla

kun halla viljan vei,

vaan uus on laiho kaunis,

me suotta surra ei –

hu hei, hu hei, hu hei.

1924.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.