Maineensa menettänyt

Maineensa menettänyt. Uudesta rikoslaista ovat monet vanhat, raa'at rangaistukset kadonneet, niinkuin piiskaamiset, kaularaudat, häpeäpaikalle asettaminen, rikoksen kirkossa kuuluttaminen, rikollisten häpeällinen hautaaminen y. m. jotka vanhassa rikoslaissa rehoittivat. Nykyajan vaatimuksia ja käsityksiä on siis useissa kohden otettu huomioon. Mutta ei kaikissa.

Maineen ja kansallisen luottamuksen menettämisen mainitsee torstainen W. T. semmoiseksi kohdaksi uudessa rikoslaissa, jossa ei ole nykyisen ajan ja oikeudenkäsitteiden periaatteita uskallettu päästää vallalle. Monesta rikoksesta on rangaistuksena vielä tuo kunnian menettäminen joka jo ennestään on monasti huomattu kirousta siittäväksi.

Nykyisessä rikoslainsäädännössä on sääntönä, että rangaistuksen tulee etupäässä koettaa siveellisesti parantaa rikollista, eikä niinpaljon pakottaa häntä hyvittämään yhteiskuntaa. Sitävarten on lakkautettu yhteisvankilat, sitävarten on järjestetty työnteko saatettu vankiloihin. Mutta maineettomuuden rangaistuksella on ihan päinvastainen tarkoitus. Se joka on ollut tilaisuudessa tarkastelemaan vankila- ja oikeudenkäyntilaitosta, on usein huomannut, kuinka juuri tuon maineettomaksi julistamisen kautta on useita uusia rikoksia tapahtunut. "En saanut työtä, kirjani eivät olleet puhtaat, ei kukaan huolinut maineettomasta", kuulee useinkin rikollisen vastaavan. Kerran tehtyä rikosta seuraa tavallisesti useampia, sillä yhteiskunta on maineettomalle suljettu, hän on ikäänkuin pakoitettu harhapoluilla kiertelemään. Ravintoa, vaatetta hän tarvitsee: täytyy turvata uuteen rikokseen. Monta on yhteiskunta tuona kunniattomaksi julistamisen kautta samalla julistanut ikuiseksi vihollisekseen, tuominnut ainaiseen kurjuuteen ja paatumukseen.

Tarpeellista tietysti on, että määräykset löytyy, jotka estävät häpeällisen rikoksen tehnyttä heti pääsemästä yhteiskunnan luottamustoimeen. Mutta se ei ole tarpeellista, että estetään rangaistuksensa kärsinyttä ja rikoksensa sovittanutta henkilöä rehellisestä toimeentulosta ja pakoitetaan häntä uusiin rikoksiin, uuteen kurjuuteen.

[Lähde: Wiipurin Sanomat 1.4.1890 sivu 3]

[W. T. = Wasa Tidning]