Maine ja iäisyys
| Maine ja iäisyys. Kirjoittanut Friedrich Nietzsche |
| Suom. Aarni Kouta. |
2.
muokkaa- Se raha, jolla
- koko maailma maksaa,
- on maine –
- ma hansikas-käsin käyn rahaan siihen,
- sitä inhoten jalkaini alla poljen.
- Ken maksua tahtoo?
- Ne, jotka kaupaksi ovat...
- Ken kaupaksi on, käsin tahmein hän tapaa
- maailman kaiken
- kilisevän-kalisevaa mainetta!
- – Sa tahdotko ostaa heidät?
- he kaikki on kaupaksi.
- Mut tarjoa paljon!
- kilistä täyttä kukkaroa
- – sa pöngität heitä muutoin,
- sa pöngität heidän hyveitään...
- Ovat kaikki he siveitä.
- Hyve, maine – ne sointuvat yhteen.
- Niin kauan kuin maailma seisoo
- hyve-lörpötyksen he maineen
- kilin-kalinalla maksavat,
- elo melua tällaista on...
- Ma silmissä kaikkien siveiden
- olen kernaasti vikapää,
- vikapää kaikkiin synteihin suuriin!
- Silmissä maineen valtatuomarien
- mun kunnianhimoni käärmeeksi muuttuu –,
- ma sellaisten joukossa tahdon
- ain’ olla alhaisin...
- Se raha, jolla
- koko maailma maksaa,
- on maine –,
- ma hansikas-käsin käyn rahaan siihen,
- sitä inhoten jalkaini alla poljen.
Lähde: Lausuntaohjelmistoa. 1929. Toimittanut Helinä Svensson-Timari. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.