Mahdotonta.

Kirjoittanut Emil Lindahl


Minä syntinen luoksesi paljain päin
tulen tuntien katumusta,
tulen aikeessa mainita lemmestäin,
mutta ei ole uskallusta.
Joka kerta kun katseesi kirkkaat nään,
sanat huulille jähmettyvät,
tuhattahrojen paljous painaa pään,
ovat syntini arvet syvät!
Elon hurjista hetkistä sielussain
kuvat kulkevat aatosten siivin.
Oman arvottomuuteni aavistain
minä loukkohon häveten hiivin.


Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.