Mag. Carl. Meurlingille, hänen poikansa Kummilta, 1779
| Mag. Carl. Meurlingille, hänen poikansa Kummilta, 1779. Kirjoittanut Henrik Achrenius |
- Herra Caarle Kalajassa
- Meidän mestari totinen!
- Vaikka pojan ponnistella
- Olet oikein osannut,
- Ällös tuosta turpumahan
- Kovin rumasti rupia.
- Kyllä lapsi laadullinen
- Sun on poikas’ oivallinen;
- Suokohon Suurin Tekiä,
- Iso Luoja luvatkohon
- Menestystä melkiätä,
- Kaunihinta kasvantota!
- Kyllä veljeni väleen
- Sinä sievästi alotat;
- Aika nähdä antakohon,
- Juuri julki saattakohon,
- Jos olet uros uhea,
- Lasten taata taitavainen.
- Ett’ on kätkyt kerennynnä,
- Kannettunna kamarihis’,
- Sinä siirry karsinahan,
- Ole oinasten parissa,
- Viikko viitinen esinnä,
- Kukatiesi kuutinenni,
- Lehti-kerput kelvolliset
- Karsinahas’ kannatuta.
- Anna Akkasi ihanan
- Caisan katalan levätä,
- Tultua sinun tupahas’,
- Saksan maalta marsittua!
- Puuro-kupit kuljetuta,
- Talkkuna-vadit talista
- Lähelle lepo-sioa,
- Ämmäs’ äkeän etehen,
- Että tulis’ entisellen,
- Kostusi koko hyväksi,
- Ulos oinahan otattas’
- Päästäs’ Pässin karsinasta.
- Poika pieni pikaisesti
- Kapaloista kasotkohon,
- Jotta joutus’ juoksemahan
- Kummin tykö kulkemahan!
Lähde: Topelius, Z. 1831: Suomen Kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Viides osa. S. 60–65. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 7.1.2007. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1 [numerointi ilmeisesti virheellinen]. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/topelius/skvr5_1831_rdf.xml.