Maanviljelyskoulut

Maawiljelyskoulut.. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Maawiljelyskoulut..

Uudenmaan ja Hämeen läänien maawiljelysseuran keskusteltawaan kysymykseen: ”Minkätähden maawiljelyskoulut maassamme eiwät ole maawiljelykselle tuottaneet sitä hyötyä, jota niiltä on woinut odottaa. ja millä tawalla tämä seikka on paraunettawa?” saan nöyryydessä wastaukseksi esitellä seuraawat ehdotukset:

1 ksi. Maawiljelyskouluissa sekä koko Suomenkieltä puhuwilla maawiljeliöillä on kowin haittawa puutos ajanwaatimuksen mukaisesta maawiljelys,- karjan,- metsän ja koko taloudhoidon opetukseen kuuluwasta käsikirjasta. Josko maawiljelyökouluissa oppilaat saisiwatkin opettajilta ulottuwia neuwoja suullisella opetuksella, niin se kuitenlin ottaa aikaa pidemmältä kuin kirjoista lukemisen awulla sekä suullisesti saa- dusta ajalle haihtuu muistosta pois suuri osa, joten on tarpeelle saada kirjasta kertoa opitujaki kohtia. Samote eräissä tapauksissa yleiseen wirkamiehet ja tehdasteliat turwautuwat kirjoista silmäilemään ennen opittua tiedon uudistusta. Mitenkä sitte niiden maawiljelysparannusta harrastawain on hankalaa ja hitaasti edistywää, jotka eiwät suullisia kouluopetuksiakaan tule nauttimaan, ja niin kuin kemia, kaswitiedettä, eläintiedettä, konetiedettä ja suhdallisuus-maawiljelyshoitoon kuuluwaa oppia, ci suomalaisessa kirjallisuudessa ole pitkälle neuwoa saatawaa, ja mitä yksinkertaisempia paraampia opinkappaleita löytyykin, niin oppia haluawan on urtittawa hajalta sekasotkusista kirjakappaleista ja punnittawa erinäiset kohdat mitä paikka on ryhtinsä pitäwää mikä horjuwaa ja hylättäwää, joka waatii mestari-taitoa.

Käytöllisen esikuwan oppi taasen, jos semmoista jossakussa on saatawana, yksipuolisesti ei ulotu näkö-alaa edemmäksi ja siitä on kowin kankeaa selkoon tulla niin monikirjawasta järjestämisen laadusta kuin maawiljelystaloishoito olisi suunnettawa, joko perin uudelle eli jotenkin poiketen entisestä parannetulle kannalle, joten monelta puolelta katsoen on hywin suuri tarwe saada tarpeen mukaisen ja jotenki täydellisen käsikirjan, joka kemiallisilla, kaswitieteellisillä, eläintieteellisillä, konetieteellisillä ja suhdallisilla perustuksilla lyhyesti ja selwästi opettaisi nykyisin paraiksi tunnetut, aikakauden tapaan ja Suomen ilmapiirilliseen alaan soweltuwat kohdat erinkaltaisissa käytöllisissä toimissa, setä osottaisi miten maawiljelys,- luontokappalten,- metsän ja koto taloushoito on järjestettäwä. — Kokemuksen waiwaloinen aika mahtaa jo olla Suomessa kypsyttänyt maawiljelystaloustaitoa niin pitkälle että lienee syytä toiwoa kelwollisen käsikirjan woiwan walmistua; tahtoa myös puuhaamiseen ja toimeen saamiseen ei pitäisi puuttuman — ja toiwottawa on ettei puutu! Joku osa wallassäätyisistä on aika ajoin kannattanut semmoista mielipidettä, että parempi opetus olisi wähäpätöistä eli turhaa, mutta se periajatus olisi yhtä jos sanottaisiin että kirjain ja opetuksen kautta on kaikellainen edistyntö wähäpätöistä ja turhaa. Niinpä olisi kaikki kirjallisuus ja opetus paljas ajan-kulu ja leikki-lelu; näetsen Suomen kansa tuli wuosituhansia aikaan ulko-opilla ilman kirjata; turhaa on ollut sille toimitettu kirjallisuus tähän asti ja turhaa on edelleenkin. Eiköhän olisi jo aita tuon maawiljelystaloudellisen opettamattomuuden äänen rauweta ja waiketa? — Sentähden on kunnollisen ja jotenkin täydellisen oppikirjan toimeen saaminen ensimäisiä ja tärkeimpiä waatimuksia ei ainoasti maawilielyskouluille waan suomalaiselle maawiljeliälle yleensä. Semmoista oppikirjaa pitäisi talousseurain mitä pikaisimmin puuhata toimeen.

2 ksi. Maawiljelyskouluun wapaaoppilaisiksi pyrkiwiltä waadittaisi, paitsi kristillisyyden, hywänmaineen, raittiuden, terweyden, ijän, wanhempain luwan wallanalaiselta, palkolliselta päästökirjaa, todistus että pyrkiä on ollut maawilielystalouteen kuuluwassa alituisessa käytöllisessä harjoituksessa siksi että taitaa tehdä paikkakuntansa tawan mukaan talouteen kuuluwaa warsi- ja käsityötä hywäksi arwatun palkollisen tawalla, sekä taitaa kirjoittaa semmoista kynäilöä, josta taitaa selwän saada, samate on neljän pää-luwunlaskun alulla.

3 ksi. Maawiljelyskouluin oppi-jakso olisi yksiwuotinen, jonka ajan wapaa-oppilaiset olisiwat welwolliset olemaan; toiseksi ja kolmanneksi wuotta saisi wapaa-oppilaiset wielä jäädä, jota olisi ilmoitettawa ennen kuin uusia oppilaita wastaan otetaan; toisen wuotiset saisiwat osiksi maatalouhoitoon kuuluwassa opissa tieteellisempää opetusta kuin ensimäisen wuotiset.

4 ksi. Maawiljelyskoulussa wapaa-oppilaiten työharjoitus-alalta wähennettäisi senlaatuisia kouluissa tapana olewia yksinkertaisia työharjoituksia, joita oppilaat huokiasti oppiwat, taikka owat ennen kouluun tultua oppineet, sitä wastaan työharjoitusta käytettäisi semmoisissa työlaaduissa, jotka waatiwat neuwoa ja opetusta, joiden tekopaikalla käwisi myös opettaja neuwoa ja selityksiä antamassa. Talwipuolella wuotta olisi sisällä opetus pää-asiana: kirjallista oppia annettaisi useammissa senlaatuisissa aineissa kuin ali-alkeis- ja kansakouluissakin ja sen siwussa riittausta ja isommaksi osaksi — osittain tieteellisemmästä osittain kaytöllisemmästä laadusta — maawiljelys-, luontokappalten-, metsän- ja koko taloushoitoon kuuluwaa oppia, kuin myös käsiteos- elikä maawiljelystalouteen kuuluwaa koneoppia. Suwipuolella wuotta annettaisi sisällä opetusta samoissa aineissa kuin talwipuolellakin noin neljänneksi eli kolmanneksi osaksi aikaa ja kahtena kolmatta osana aikaa tärkeämpää oppia waatiwissa työlaaduissa harjoittaisiwat käytöllistä ulkotyötä, joiden seassa annettaisi opetusta maamittauksessa, maanpunnituksessa, paperille piirtämisessä, setä metsänhoidon alaan kuuluwissa toimissa.

Edellä lausutut wiittaukset kuuluisi enimmiten miesoppilaille. — Naisoppilaille opetus-aineet ja työharjoitukset eriäisiwät waimowäen työtoimien mukaan, etenkin karjanhoitoon ja karjanantien walmistukseen, niinkuin maidon hoitoon, woin ja juuston tekoon.

5 ksi. Maawiljelyskouluin opetuslaatu, työjärjestys ja oppilaitten edut sekä welwollisuudet olisi tarpeellinen tehdä sanomalehtien kautta kansakunnalle tutuksi, kuin myös kehoittaa että oppilaiseksi haluawaiset walmistausiwat edelläpäin itseänsä niissä harjoitus-osissa joita kouluun wastaan otettawilta waaditaan.

6 ksi. Maawiljelyskouluissa ja jaettaisi maawiljelys useampiin erinlaatuisiin wuoro- eli kiertowiljelys- osiin, jjoissa joku osa wiljeltäwästä pellosta täytettäisi niitto-heinäksi ja laitumeksi, miten paikkakunnan yleinen maan ja ilma-alan luonne waatii; että karjanpito ja hoitolaatu suunniteltaisiin sen mukaan mitä peltowiljelys, luonnon niityt ja luonnon laidun sitä wastaawat.

7 ksi. Maawiljelyksiä kehoitettais yksityiset toimeen panemaan, maawiljelyskouluin opettajain johdannolla tilansuhdan ja maawiljelyslaadun mukaan ja wanhempain oppilaitten työneuwoa auttamalla alkuun pannen ja wuotisien tarkastuksien ja neuwonannon ja palkinnon ehdolla jossa tarkkaan tulisi waariin ottaa talouteen kuuluwa suhdallinen luonne, wiljelysjärjestys, mutta taitawasti ja warowaisuudella toimitettu työ olisi pääasia, josta toimesta taitasi tulla loistawa esikuwa ympäri asuwain herätykseksi. Malliwiljelysten pääjohdon esittelemisen ja palkinnon annon pitäisi maawiljelysseurat.

8 ksi. Hywän lypsykarjan kaswatuksen, hywän woin ja juuston walmistuksen edistykseksi annettaisiin kehoituspalkintoa joku wuosi peräkkään niille, jotka kaswattaa ja hoitaa erityisesti hywää lypsykarjaa, walmistaa hywää woita ja juustoa ja antaa tilaisuuden yleisön saada lyhyillä aikamäärillä silmäillä karjatehdasta ja antaisi joitakuita selityksiä käytöstawoista ja tuloperustuksista; niin myös hewoisista, raawaista, lampaista ja sioista niille, joilla on paraiksi katsottuja isä-luontokappaleita, sitä ehtoa wastaan että pitäwät wissit wuodet kuohitsemata ja altisna muille kohtuullista määrättyä maksoa wastaan. Palkinto toimi käwisi maawiljelysseurain hoidolla. Entiset tapana olewat kehoituspalkinnot luontokappaleista lakkautettaisi, koska muka lihawa tappo-raawaskarja ei kannata Suomessa hywän lypsykarjan rinnalla: warsoja palkinonäyttäjäisiin syötetään yhtäkkiä niin että nuori warsa pilauntuu, jotta sekin näyttää olewan wähemmän hyödyllistä kuin astujaoriitten wanhemmaksi pito.

Loppulause. Maawiljelyskouluin tulewaisuudesta näyttää olewan yleisön mieli wireenä, yksin sitenkin että wäitetään että maawiljelyskoulut, paitsi Mustialaa, häwitettäisiin ja käytettäisiin ne warat, joita nykyisin maawiljelyskouluihin menee, kansakouluihin. Mutta yleisö kuitenkin täynee siihen päätökseen että maawiljelyskouluja pidetään wähinänsä yksi joka läänissä esikuwana ja oppia haluawain tähden. Useammat maawiljelyskoulut on niin uusia ettei ne wielä ole kerinneet näyttää loistawaa esikuwaa, suureksi osaksi siitäkin syystä ettei opettajat tähän asti wielä ole tarpeeksi koetelleet työharjoitusta, eikä ymmärtäneet parempaa oppia luontaa Suomen ilma-alaan ja muiden oloen mukaan. Liika hätäistä olisi Suomessa ruweta maawiljelyskouluja keskoisena häwittämään; ja missä sitte paremmin tulewaisuudelle koettelemuksia tehtäisiin ja esikuwaa annettaisiin jos maawiljelyskoulut häwitettäisiin?

Maamies

Toim. Luultawasti ei kun. lähettäjä ole 8tta pykäläänsä lausunut kouluista. Mutta ne muutkin owat kyllä tärkeitä ja warteen otettawia. Miksi ei talonpojat lähetä poikiansa näihin kouluihin? Siinä se on kysymys, jota melkein koko seikan ratkaisee. Puusta katsojalle näyttäisi että syy siihen on se ettei nämät koulut anna sitä opetusta, jonka niiden nimi lupaa. Puita hakkaamaan ja hewosen perässä käymään sekä muuta senlaista ei tarwitse kouluissa opetella; sen talonpojan järki käsittää, mutta herrasmiesten äly ci näytä aina niin sywiä mietteitä hoksaawan, kosta ihmettelewät miksi ei nämät koulut tarkoitustansa täytä.

Lähde: Hämäläinen 30/9/1864