Maantien Mari

Maantien Mari. Kirjoittanut Gustaf Fröding

Ja ilta kun päättyi pilvehen

Yli kankaan korsien kuihtuvien,

Mä ryysyt ja kiiltävän silmäparin

Näin Maantien Marin,

Tuon Korpselän hullun tyttösen.

Hän hyppeli liikkehin särmäisin

Ikivanhoin laulellen sävelin:

»Hei tuuti vaan

Nyt Tuonelaan,

On meillä siell’ lepo vihdoinkin».

Muka lasta hän kuiville rinnoilleen

Nyt viihdytti, paineli syömmelleen:

»Hei tuuti vaan,

Nyt Tuonelaan,

Me päästään multahan lämpöiseen».

Sen kietoi vaippahan kurjimpaan:

»Nyt vaappuvat vainajat Tuonelaan!»

Hän mättään istua sai kanervasta

Ja soudatti lasta

Näin rauhaan parhailla lauluillaan.

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.