Maanpaossa

Maanpaossa.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Suloinen Suomenmaa
mieleeni muistot luopi,
se aatokseni saa
se kaihon mieleen tuopi.
Sun tarhas eivät voi
minulle kukkaa kantaa.
Kun laulus milloin soi,
niin sekin murheen antaa.
Jäi rannat kukkapäät
ja sadat salmet multa. –
Nyt muistan vainosäät
ja kotilieden tulta.
Niin, koti sulojaan
ei konsaan mulle suone,
ei rintaan toivovaan
rauhaansa milloin tuone.
Nyt olen kulkuri
ja aina vieraan tiellä,
vaan näen Suomeni, –
mun asuu aatos siellä.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.