Maanpakolaiset
Maanpakolaiset. Kirjoittanut Katri Vala |
- Astuin maailmaan varmoin askelin
- ottaakseni omakseni maan ja auringon
- ja äitini elämän tuoksuvan leivän.
- Mutta perintöruhtinas varmuuteni
- tallattiin rauta-anturoilla,
- edessäni nauroi valloittaja-saalistajan
- ihmissyöjäkita.
- Pakenin,
- unen nopealla purrella pakenin
- kaukaiseen seutuun,
- kukkien ja haltiain maahan.
- Mutta ihanampana kukkaa,
- salaperäisempänä haltiaa
- kutsui minua lapsi
- veren tahraamalta mantereelta.
- Palasin, maanpakolainen,
- palaavat maanpakolaiset
- kaikilta ääriltä.
- Maa kumahtelee askelista,
- vuorilta soi uusi laulu.
- Saalistajain linnat vapisevat.
Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.