Maanpakolaiset.

Kirjoittanut Katri Vala


Astuin maailmaan varmoin askelin
ottaakseni omakseni maan ja auringon
ja äitini elämän tuoksuvan leivän.
Mutta perintöruhtinas varmuuteni
tallattiin rauta-anturoilla,
edessäni nauroi valloittaja-saalistajan
ihmissyöjäkita.
Pakenin,
unen nopealla purrella pakenin
kaukaiseen seutuun,
kukkien ja haltiain maahan.
Mutta ihanampana kukkaa,
salaperäisempänä haltiaa
kutsui minua lapsi
veren tahraamalta mantereelta.
Palasin, maanpakolainen,
palaavat maanpakolaiset
kaikilta ääriltä.
Maa kumahtelee askelista,
vuorilta soi uusi laulu.
Saalistajain linnat vapisevat.


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.